Taidemaalari Dalmau Sala elää köyhää taiteilijaelämää Barcelonassa vuonna 1901. Kaupunki on alkanut jakautua kahtia teollistumisen ja modernisaation johdosta. Vauraus kertyy jo entisestään vauraille Antoni Gaudín suunnittelemien kauniiden talojen kohotessa kohti taivasta, kun taas köyhä työväenluokka joutuu samaan aikaan taistelemaan oikeuksiensa ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.

Teloitetun anarkistin poika Dalmau on kahden maailman välissä: hänen perheensä ja rakastettunsa Emma ovat työväenluokan kiihkeitä kannattajia, kun taas hänen oppi-isänsä ja työnantajansa don Manuel Bello on konservatiivinen vanhojen arvojen ja uskonnon puolustaja. Kun Dalmaun taideteokset alkavat yhtäkkiä saada mainetta ja hän tapaa kollegansa Pablo Picasson, rikkauksien äärellä seisova maalari joutuu punnitsemaan arvojensa ja periaatteidensa hintaa.

Meren katedraali -kirjallaan maailmanmaineeseen noussut Ildefonso Falcones kuvaa Sielujen maalarissa väkevästi ja elinvoimaisesti taiteellisen sielun kamppailua ympärillä olevan maailman lähestyessä räjähtämispistettä.