Andalusiassa, Isä Aurinkorannikkoisen valtakunnassa, on kaikki hyvin. Mitä nyt Vuoristen tuttavapiiriin on ujuttautunut mafioso, asunto-onni ei millään tahdo potkaista ja kohtalon räkänauru raikaa aina kun sitä vähiten osaa odottaa.
Jälleen Vuorinen nyppii aiheita läheltä ja kaukaa ja sohiskelee sahalaitaisella valtikallaan niin apulantaa puhuvia valtionpäämiehiä kuin naapurissa kuorsaavaa keskiyön kurnuttajaakin. Mutta kuten aina: sanaista kirvestään hän käyttelee ainoastaan tiukimman paikan tullen hyvin vakaasti ja harkiten, ja lopussa gracias seisoo.
