Heinäkuinen päivä on pölystä sakea. Jo viikoksi paikoilleen jähmettynyt helle liimaa paidat suomalaissotilaiden selkiin, usuttaa kimppuun paarmat ja muut verenimijät. Idästä kantautuu korviin vihollisen tykistön ryske.

Alikersantti Jäntin ryhmässä on jäljellä enää kolme konkaria. Täydennysmiehiksi on saatu finninaamainen nuorukainen ja huonokuntoinen ikämies. Kohta oltaisiin taas kovilla. Mannerheimin käskystä on alkamassa riskialtis vastahyökkäys Ilomantsin haastavassa maastossa, jossa uupuneet sotilaat saavat avukseen vain sitkeän suomenhevosen.

Kristian Kosonen kuvaa kahdeksannessa sotaromaanissaan intensiivisen läheltä sotilaiden elämää kesän 1944 taisteluissa, joissa suomalaisjoukot onnistuvat lopulta motittamaan puna-armeijan ja samalla kääntämään koko jatkosodan kulun.