Leon Nader kärsi nuorena unettomuudesta. Silloin kun hän nukkui, hän käveli unissaan. Yöllisten vaellustensa aikana hän käyttäytyi usein myös väkivaltaisesti ja päätyi siksi terapiaan. Vuosien hoidon jälkeen Leon uskoo parantuneensa taudistaan, kunnes eräänä yönä hänen vaimonsa katoaa heidän yhteisestä kodistaan hämärissä olosuhteissa.

Saadakseen selville yöllisen käytöksensä Leon kiinnittää nukkumaan mennessään otsaansa pienikokoisen videokameran. Seuraavana päivänä tallennetta katsoessaan Leon näkee jotakin, joka on liian järkyttävää edes hänen mielikuvituksensa keksimäksi. Hänen yöllinen minänsä laskeutuu pimeyksiin, joissa ihmismielen synkkyydellä ei ole rajoja.

Sebastian Fitzek vie Unissakävelijä-trillerissään lukijan keskelle yöllisten pelkojen kiemuraista labyrinttia ja hivuttaa pahimmat painajaiset sivu sivulta lähemmäksi.