Konekiväärin ilmestyminen sotakentille 1900-luvun alussa mullisti maasodankäynnin periaatteet. Ylväästi taistelukentällä etenevät sotilasrivistöt ja ratsuväen rynnäköt kävivät mahdottomiksi, kun vastustajan konekiväärit sylkivät luotisadetta. Tämän sai kokea nahoissaan muun muassa Carl Gustav Mannerheim, kun Japanin sodassa vuonna 1905 konekivääri ampui häneltä hevosen alta.

Jalkaväen viikate kertoo, kuinka suomalaiset ovat sotineet konekivääreillä ja kuinka nämä aseet ovat vaikuttaneet suomalaiseen sodankäyntiin. Kirja kuljettaa ensimmäisestä maailmansodasta Suomen ja Espanjan sisällissotiin ja lopulta talvi- ja jatkosotaan, joissa konekiväärin merkitys niin sanottuna jalkaväen tykistönä alkoi hiipua sodankäynnin muutettua jälleen kerran muotoaan.

Liikanen kuvaa kirjassaan Suomen sotahistoriaa tuoreesta näkökulmasta ja samalla osoittaa, kuinka suuri vaikutus yksittäisellä sotateknisellä innovaatiolla voi olla.